Tuliko unelmista totta?

Tuliko unelmista totta?

Vuosi on vaihtumassa ja yhtäkkiä huomaan pohtivani millaista on ollut asua reilut neljä vuotta omien toiveitteni mukaan suunnitellussa ja toteutetussa talossa. Mikä talossa on ollut hyvää, mitkä asiat ovat aiheuttaneet harmitusta?

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että fiilikset ovat ilman muuta vahvasti plussan puolella, mitään isoja pettymyksiä ei ole tarvinnut kohdata.

Jälkikäteen ajateltuna otin ihan mielettömän ison riskin, niin taloudellisesti kuin osaamisen ja jaksamisenkin kannalta, kun lähdin toteuttamaan omakotitaloa, joka ei ollut mikään pakettiratkaisu. Talossa on monia valtavirrasta poikkeavia ja kokeileviakin ratkaisuja; esim. Savirappaus sisäseiniin, välipohjavalu savesta, painovoimainen ilmanvaihto, puulämmitys ja vesitakka. Onneksi matkan varrella tutustuin luotettaviin ja osaaviin ihmisiin, jotka mahdollistivat tämän kaiken. Minulla oli projektissa mukana onnea.

Savi ihastuttaa

Valitsin sisäseinien savirappauksen kosteusteknisistä syistä. Halusin, että rakenteet ovat varmasti dynaamiset. Saven upea ulkonäkö tuli ikään kuin bonuksena. En voisi kuvitella mitään kauniimpaa kuin saviseinä. Ja jos siihen tulee kolhu, se on tarvittaessa nopea korjata – paljon kiitollisempi kuin levytetty kipsiseinä.

Minulta on kyselty kuinka välipohjan savivalu on toiminut lattialämmityksen kanssa. Koska yläkerta on osittain avointa tilaa, alhaalta nousee sinne lämpöä ja yläkerran lattialämmityksellä harvoin on todellista lämmitystarvetta. Mutta savi tuntuu johtavan lämpöä hyvin. Paljas savipinta, jota on työhuoneessani, on toisaalta myös yllättävän kylmä paljaaseen jalkaan, kun lämmitys ei ole päällä. Helteellä kani tykkää loikoilla savilattialla.

Työhuoneessa savilattian viimeistely tehtiin pellavaöljyllä. Savipinta kestää pyyhkimistä, mutta on kyllä vaikeampi pitää puhtaana kuin parketilla päällystetty osuus. Olen lopulta tyytyväinen, että savipinnoite jätettiin vain työhuoneeseeni.

Oma työhuone välttämätön

Tein jo ennen koronaa osan viikosta etätöitä ja siksi taloon on suunniteltu juuri tarpeisiini sopiva työhuone. Se on ollut kultaakin kalliimpi nyt, kun välillä kaikki ovat olleet etänä.

Vesitakka on loistava

Vesitakasta kirjoitin jo aiemmin ja edelleen olen sitä mieltä, että se on loistava keksintö. Harmi vaan, että rakentajat eivät ole sitä löytäneet eikä tuote ole enää Tulikiven hinnastossa.

Vesitakkaan oleellisesti liittyvä varaaja sen sijaan on tuottanut pariin otteeseen päänvaivaa. Se ei jakanut lämpöä kuten piti, vaan takan lämmityksen jälkeen ainoastaan varaajan lämpötila nousi. Paljastui, että suntti, siis lämmönsiirtoa säätelevä venttiili, oli rikki. Kyseessä oli maanantaikappale, koska pitäisihän tuollaisen osan kai useita vuosia kestää. Vaihdon jälkeen kaikki on toiminut hienosti.

Ainoa pettymyksen aihe

Sauna, tai tarkemmin ottaen saunan viimeistelyyn käytetty puumateriaali, on ollut ainoa pettymys. Sauna tuli täydellisenä pakettina Harvialta. Itse valitsin sekä lauteisiin, seiniin että kattoon materiaaliksi lämpökäsitellyn haavan. Lukemani perusteella sen piti olla aivan erityisen hieno materiaali ja todella kestävä. Kuinka kävikään? Puu lähti melko nopeasti sinistymään. Lauteet on nyt hiottu jo kaksi kertaa ja käsitelty sen jälkeen laudesuojalla. Annoin asiasta palautetta Harvialle. Kuulemma sinistyminen on lämpökäsitellyn puun ominaisuus ja sitä voi vähentää kuivaamalla lauteet rätillä jokaisen saunakerran jälkeen. Kuinka kätevää. Epäilen, että laudepuut on myös asennettu väärinpäin, koska osaan niistä on syntynyt pieniä painanteita, joihin vesi jää. Henkisesti olen valmistautunut siihen, että saunaremontti tulee eteen nopeammalla aikataululla kuin osasin odottaa.

Talosta tuli unelmien koti

Edelleen joka päivä tunnen kiitollisuuta, että talosta tuli unelmien koti. Hyvä sisäilma, edulliset asumiskustannukset ja toimiva kokonaisuus. Ja uniikki, maailman ainoa tällainen talo.

Ekologisten materiaalien ansiosta saatiin hyvä sisäilma

Ekologisten materiaalien ansiosta saatiin hyvä sisäilma

Aika kova rutistus kaikkineen on nyt takana. Talonäyttelyn jälkeen on pitänyt hetki vetää henkeä ja ladata akkuja.  Samalla on ollut mukava rauhassa tutustua taloon ja asettua asumaan.

Minulta on useasti kysytty mikä on parasta uudessa talossani. En ole osannut nimetä yhtä asiaa vaan summaan asian niin, että parasta on se, että talo on omien arvojeni mukainen. Rakennusprojektissani kantava ajatus on ollut tehdä mahdollisimman terve talo perinteisiä menetelmiä hyödyntäen. Rakenteiden hengittävyys on mielestäni ratkaisevassa asemassa talon terveyteen. Rakenteiden hengittävyydestä kirjoitin täällä. Valitessani rakennusteknisesti kestäviä ja ekologisia materiaaleja, sain myös terveellisen sisäilman.

Talonäyttelyssä sain runsaasti palautetta, että tässä talossa on helppo hengittää. Vieraana kävi useita sisäilmaongelmista altistuneita ihmisiä, jotka aistivat ilman epäpuhtaudet nopeasti. Sisäilmaongelmathan eivät suinkaan aina tarkoita homeita tai muita mikrobeja vaan kyseessä voi olla esim. rakennusmateriaaleista vapautuvia yhdisteitä. Uusissa taloissa sisäilman laatu voi olla heikko, jos rakenteissa on muoviyhdisteitä ja pinnoitukseen käytetään laminaattia, MDF-levyjä, muovipohjaisia maaleja… Kun sellaiseen taloon viedään vielä uusia huonekaluja ja uusia tekstiilejä, on kemikaalimyrsky valtaisa.

Tässä talossa ulkoseiniä vasten olevissa sisäseinissä on savirappaus. Savi on täysin päästötön luonnonmateriaali. Seinien savirappauksesta kirjoitin täällä. Katossa on päästötön savimaali (savimaalista kerroin blogissa aiemmin) ja lattiassa Parlan tammiparketti Piano, joka kuuluu parhaaseen mahdolliseen päästöluokkaan, M1 . Jos nuo kaikki liki 500 neliötä olisi tehty MDF- tai laminaattipinnoitteella, olisi liimojen ja muovien huoneilmaan erittämä kemikaalimäärä huomattava. Tuntuu helpottavalta, että tuollaisia päästöjä ei nyt ole.

Mielenkiinnolla nyt asutaan ja tarkkaillaan kuinka painovoimainen ilmanvaihto ja valittu lämmitysjärjestelmä toimii.

♥ Iltalehden toimittaja Sari Hawkins kiteytti taloni tarinan ja ekologiset valinnat hienosti tekstiin, kuviin ja videoon.

paneelit2