Kokemuksia vesitakasta

Kokemuksia vesitakasta

Talossa on vesikiertoinen lattialämmitys ja päälämmönlähteenä on Tulikiven varaava vesitakka. Kun takkaa lämmitetään, takan vaipassa kiertävä vesi lämpenee ja lähtee varaajalle ja sieltä se jaetaan edelleen lattialämmityspiiriin. Jos takalta ei tule lämmintä vettä kiertoon, varaajan sähkövastukset menevät päälle ja ottavat lämmitysvastuun.

Lämmitys pääosin kerran päivässä

10 kg polttopuita.
Normaali puumäärä, 10 kg.

Meillä takkaa lämmitetään keskimäärin kerran päivässä. Kerralla poltetaan yksi pesällinen ja puuta kuluu noin 10-12 kg. Kun pakkasta on 10 astetta tai enemmän, on tulet tehty sekä aamulla että illalla.

Vesitakka luovuttaa vähemmän säteilylämpöä kuin tavallinen takka, koska osa (noin 40 %) lämpöenergiasta sitoutuu veteen ja jakautuu lattialämmityksen kautta tasaisesti koko taloon. Koska takan 1600 kg kivimassaa varaa lämpöä, kiertoveteen johtuu lämpöä vielä vuorokausi takan lämmityksen jälkeenkin.

Muutama tunti takan lämmityksen jälkeen varaajalle tulee 40-44 -asteinen vesi. Vielä puoli vuorokautta lämmityksen jälkeenkin takalta tuleva vesi on liki 40-asteita. Kovalla pakkasella lattialämmityksen kiertoon lähtee 39-asteinen vesi ja silloin on syytä lämmittää takka kaksi kertaa päivässä, jos ei halua sähkön osallistuvan lämmitykseen. Pikkupakkasella lattialämmitykseen lähtevä vesi on noin 35-asteista ja silloin takan kertalämmitys riittää.

Arvioni mukaan 10 kilosta kuivaa puuta saadaan noin 3 kWh lämpöenergiaa, eli yksi pesällinen tuottaa noin 30 kWh lämpöenergiaa.

Kuvassa näkyy palkkeina päivittäinen sähkön kulutus sekä viivakuvaajana ulkolämpötila. 16.1. kävi inhimillinen erehdys ja unohtui laittaan takkaan tulet, vaikka pellit oli jo aukaistu. Sähkön kulutuksesta huomaa, että sähkövastukset ovat paikanneet takkaa. Ja koska savupelti oli auki, korvausilmakanavasta tuli erittäin raikasta talvi-ilmaa takalle ja jäähdytti sitä vielä enemmän.
Kuvassa näkyy palkkeina tammikuun 2018 päivittäinen sähkönkulutus sekä viivakuvaajana ulkolämpötila. 16.1. kävi inhimillinen erehdys ja unohtui laittaan takkaan tulet, vaikka pellit oli jo aukaistu. Sähkön kulutuksesta (88 kWh) huomaa, että sähkövastukset ovat silloin paikanneet takkaa. Ja koska savupelti oli auki, korvausilmakanavasta tuli erittäin raikasta talvi-ilmaa takalle ja jäähdytti sitä vielä enemmän.

 

Korvausilmasta kirjoitin täällä

Vesitakka lämmittää myös käyttövettä

Varaavan takan lämmittämän veden lämpötila ei riitä lämmittämään käyttövettä (+59 ᵒC) kokonaan, vaan osa käyttövedestä lämmitetään aina sähköllä. Silti käyttöveden lämmittämisessäkin takalla saadaan suuri säästö, kun vesi lämpiää puun poltolla 35-40 asteiseksi ja varaaja lämmittää sähköllä vain loput parikymmentä astetta.

Takassa valmistetaan ruokaa

Meillä takka ei suinkaan ole vain lämmönlähde, vaan se on myös ruoanvalmistusuuni. Laitamme ruokaa sekä haudutusuunissa että tulipesässä ritilällä. Tulipesässä alkulämpö on kovempi, mutta laskee nopeasti. Haudutusuunissa lämpö on tasaisempi ja pitkäkestoisempi. Sähköuunia on talvella käytetty todella vähän. Takassa paistuu niin pitsa, kanankoivet, nyhtöpossu, lasagne kuin uunikalakin. Yön yli hautunut hernekeitto on myös ylivertainen.

Eli olen tyytyväinen takkaan ja se toimii juuri niin kuin olin ajatellut. Ainoa negatiivinen yllätys oli takalta tulevien kupariputkien lämpölaajenemisesta aiheutuva napsuminen – putket nimittäin kulkevat makuuhuoneen poikki kotelossa varaajalle. Mutta nyt pakkasilla siihen on jo tottunut ja napse kertoo, että lämpöä riittää.

Takasta ja varaajasta kerroin tarkemmin täällä.
Kahta erityyppistä vesitakkaa vertailin täällä.

Vesitakka – varaava vai takkasydän

Vesitakka – varaava vai takkasydän

Vesitakka on kiinnostava lämmönlähde, koska sillä pystytään siirtämään puunpoltossa saatavaa lämpöenergiaa veteen.

Vesitakka sopii aktiiviselle puulämmittäjälle. Vesitakan lämmitysteho riittää lähes koko talveksi, mutta sähköllä voi tehdä tarvittavaa lisäenergiaa kylmimpinä päivinä ja silloin, jos takkaa ei lämmitetä. Aurinkoenergia tukee järjestelmää hyvin, koska lämmityskausi loppuu, kun aurinko alkaa paistaa.

Vesitakkoja on olemassa kahta eri tyyppiä: kamiinamaisia eli takkasydämellä varustettuja ja varaavia eli vesikiertoisia vesitakkoja.

Takkasydämellä varustetusta vesitakasta lämmitysteho otetaan suoraan liekistä. Siksi teho on suuri ja järjestelmällä voidaan tuottaa myös lämmintä käyttövettä. Koska lämmitys tapahtuu nopeasti kuumaksi, järjestelmä vaatii suuren varaajan (noin. 500–2000 litraa riippuen takkasydämen vesilämmitystehosta). Lisäksi tarvitaan painevedellä toimiva hätäjäähdytysjärjestelmä. Takkasydänjärjestelmässä on lämpötilakytkin, joka avaa venttiilin ylilämpötilanteessa ja päästää kylmän veden takkasydämen vesijärjestelmän erilliseen lämmönsiirtimeen ja pitää järjestelmän alle kiehumispisteessä. Tämä vaatii aina paineellisen veden sähkökatkonkin ajan.

Takkasydämellä varastetussa mallissa jäi itseäni harmittamaan, että tulisijassa ei voi laittaa ruokaa. Puurojen, laatikoiden ja patojen haudutus varaavassa tulisijassa lämmityksen ohella lisää takan käyttöarvoa.

Tulikiven varaava vesitakka
Tulikiven varaava vesitakka

Varaavissa vesitakoissa asennetaan vesiputket takan sisärungon ympärille. Takassa vesi lämpiää putkissa, joista se ohjataan varaajaan. Vesi ei lämpene niin kuumaksi kuin takkasydämellisessä vesitakassa, mutta se lämpiää vielä pitkään puunpolton lopettamisen jälkeenkin, koska takka varaa lämpöä itseensä. Tästä syystä varaajan koko voi olla pienempi (220‒500 litraa). Varaavien tulisijojen vesitakkaominaisuus on ensisijaisesti lämmityskäyttöön ja vasta toissijaisesti käyttöveden lämmitykseen. Talviaikaan noin puolet käyttövedestä voidaan lämmittää vesikiertoisella takalla.

Vesikiertoinen järjestelmä on passiivisesti turvallinen eli siinä ei tarvita erillisiä jäähdytysjärjestelmiä. Koska vesitilavuus on pieni, noin pari litraa, ja lämmitysteho matala, 1‒3 kW, voi uunin lämmönsiirrin hallitusti höyrystyä ja tyhjentyä. Järjestelmän paisuntasäiliö ottaa ylimääräisen veden vastaan ja palauttaa sen häiriön jälkeen järjestelmään automaattisesti. Järjestelmä toimii täysin samalla tavalla kuin aurinkokeräinjärjestelmät. Sähkökatkon tullessa ei ylimääräisiä toimenpiteitä tarvita.

Varaavalla vesitakalla voi lämmittää myös viileinä kesäpäivinä, koska takka ei tuota niin paljon säteilylämpöä vaan noin 40 prosenttia lämpöenergiasta varastoituu veteen.

Molemmissa järjestelmissä vain poltetulla puumäärällä ja tuotteen hyötysuhteella on merkitystä lämpöenergian tuottoon. Molemmilla takkamalleilla saadaan lämpöenergiaa noin 1000 kWh/pinomotti sekapuuta, kun tulisijan hyötysuhde on noin 80 prosenttia.

WP-Backgrounds Lite by InoPlugs Web Design and Juwelier Schönmann 1010 Wien