Kokemuksia vesitakasta

Kokemuksia vesitakasta

Talossa on vesikiertoinen lattialämmitys ja päälämmönlähteenä on Tulikiven varaava vesitakka. Kun takkaa lämmitetään, takan vaipassa kiertävä vesi lämpenee ja lähtee varaajalle ja sieltä se jaetaan edelleen lattialämmityspiiriin. Jos takalta ei tule lämmintä vettä kiertoon, varaajan sähkövastukset menevät päälle ja ottavat lämmitysvastuun.

Lämmitys pääosin kerran päivässä

10 kg polttopuita.
Normaali puumäärä, 10 kg.

Meillä takkaa lämmitetään keskimäärin kerran päivässä. Kerralla poltetaan yksi pesällinen ja puuta kuluu noin 10-12 kg. Kun pakkasta on 10 astetta tai enemmän, on tulet tehty sekä aamulla että illalla.

Vesitakka luovuttaa vähemmän säteilylämpöä kuin tavallinen takka, koska osa (noin 40 %) lämpöenergiasta sitoutuu veteen ja jakautuu lattialämmityksen kautta tasaisesti koko taloon. Koska takan 1600 kg kivimassaa varaa lämpöä, kiertoveteen johtuu lämpöä vielä vuorokausi takan lämmityksen jälkeenkin.

Muutama tunti takan lämmityksen jälkeen varaajalle tulee 40-44 -asteinen vesi. Vielä puoli vuorokautta lämmityksen jälkeenkin takalta tuleva vesi on liki 40-asteita. Kovalla pakkasella lattialämmityksen kiertoon lähtee 39-asteinen vesi ja silloin on syytä lämmittää takka kaksi kertaa päivässä, jos ei halua sähkön osallistuvan lämmitykseen. Pikkupakkasella lattialämmitykseen lähtevä vesi on noin 35-asteista ja silloin takan kertalämmitys riittää.

Arvioni mukaan 10 kilosta kuivaa puuta saadaan noin 3 kWh lämpöenergiaa, eli yksi pesällinen tuottaa noin 30 kWh lämpöenergiaa.

Kuvassa näkyy palkkeina päivittäinen sähkön kulutus sekä viivakuvaajana ulkolämpötila. 16.1. kävi inhimillinen erehdys ja unohtui laittaan takkaan tulet, vaikka pellit oli jo aukaistu. Sähkön kulutuksesta huomaa, että sähkövastukset ovat paikanneet takkaa. Ja koska savupelti oli auki, korvausilmakanavasta tuli erittäin raikasta talvi-ilmaa takalle ja jäähdytti sitä vielä enemmän.
Kuvassa näkyy palkkeina tammikuun 2018 päivittäinen sähkönkulutus sekä viivakuvaajana ulkolämpötila. 16.1. kävi inhimillinen erehdys ja unohtui laittaan takkaan tulet, vaikka pellit oli jo aukaistu. Sähkön kulutuksesta (88 kWh) huomaa, että sähkövastukset ovat silloin paikanneet takkaa. Ja koska savupelti oli auki, korvausilmakanavasta tuli erittäin raikasta talvi-ilmaa takalle ja jäähdytti sitä vielä enemmän.

 

Korvausilmasta kirjoitin täällä

Vesitakka lämmittää myös käyttövettä

Varaavan takan lämmittämän veden lämpötila ei riitä lämmittämään käyttövettä (+59 ᵒC) kokonaan, vaan osa käyttövedestä lämmitetään aina sähköllä. Silti käyttöveden lämmittämisessäkin takalla saadaan suuri säästö, kun vesi lämpiää puun poltolla 35-40 asteiseksi ja varaaja lämmittää sähköllä vain loput parikymmentä astetta.

Takassa valmistetaan ruokaa

Meillä takka ei suinkaan ole vain lämmönlähde, vaan se on myös ruoanvalmistusuuni. Laitamme ruokaa sekä haudutusuunissa että tulipesässä ritilällä. Tulipesässä alkulämpö on kovempi, mutta laskee nopeasti. Haudutusuunissa lämpö on tasaisempi ja pitkäkestoisempi. Sähköuunia on talvella käytetty todella vähän. Takassa paistuu niin pitsa, kanankoivet, nyhtöpossu, lasagne kuin uunikalakin. Yön yli hautunut hernekeitto on myös ylivertainen.

Eli olen tyytyväinen takkaan ja se toimii juuri niin kuin olin ajatellut. Ainoa negatiivinen yllätys oli takalta tulevien kupariputkien lämpölaajenemisesta aiheutuva napsuminen – putket nimittäin kulkevat makuuhuoneen poikki kotelossa varaajalle. Mutta nyt pakkasilla siihen on jo tottunut ja napse kertoo, että lämpöä riittää.

Takasta ja varaajasta kerroin tarkemmin täällä.
Kahta erityyppistä vesitakkaa vertailin täällä.

Kunnollinen sadevesijärjestelmä nostaa talon arvoa

Kunnollinen sadevesijärjestelmä nostaa talon arvoa

Vaikka tätä taloa on tehty tiukalla budjetilla eikä missään valinnoissa ole pröystäilty, tietyt perusasiat olen halunnut toteutettavan todella laadukkaasti. Yksi tällainen on sadevesijärjestelmä. Toimiva sadeveden poisto on ratkaisevassa asemassa talon terveyteen.

Vesivekin Arvo-sadevesijärjestelmä on alumiinia ja siksi sillä on 100 vuoden puhkiruostumattomuustakuu. Arvon kannakkeet ovat markkinoiden vahvimmat ja ne kestävät hyvin myös lumikuormat. Ja koska kannakkeet ovat kourun ulkopuolella, kourujen puhdistus on helppoa. Arvo-kouru on myös tavanomaista kourua syvempi, joten vettä mahtuu virtaamaan enemmän. Ja ekologisuuden näkökulmasta kotimainen Arvo on loistotuote, koska se on pitkäikäinen ja valmistuksessa hyödynnetään kierrätettyä alumiinia.

Arvo-sadevesijärjestelmä tehdään paikanpäällä mittatilaustyönä, joten vuotavia liitoksia ei ole.
Arvo-sadevesijärjestelmä tehdään paikanpäällä mittatilaustyönä, joten vuotavia liitoksia ei ole.

Sain Vesivekin suunnittelijalta jo rakentamisen alkuvaiheessa hyvät vinkit kuinka rännit, syöksyt ja etenkin kattoturvatuotteet kannattaa sijoittaa. Tuntui mukavalta, kun asiantuntija pohti nämä asiat puolestani. Ainoa mikä jäi päätettäväkseni oli väri. Ja sitäkin luonnollisesti vaihdoin projektin aikana 😉

Aluksi halusin valkoiseen taloon valkoiset syöksyt ja kaikki muut tuotteet mustana. Olen joskus katsellut uudehkoissakin taloissa, kuinka valkoiset sadevesikourut ovat värjäytyneet julkisivultaan mustiksi tai vihreiksi. Arvo-kouruissa tosin on nerokas huullos kourun yläpäässä estämässä sadeveden valumista kourun ulkopintaa pitkin. Eli sen puolesta olisi voinut valita valkoiset kourut. Olen kuitenkin tyytyväinen lopulliseen valintaani, että kaikki tuotteet ovat mustia – ne tuovat taloon sopivasti särmää.

 

Vesirosvo kerää kasteluvettä

Olen pyrkinyt perustamaan puutarhan niin, että kasvit on istutettu niille sopiville kasvupaikoille ja multaa on riittävästi. Se vähentää kastelutarvetta. Silti kasvihuone ja ruukkuistutukset tulevat tarvitsemaan säännöllistä kastelua. Niinpä Vesivekin suunnittelija suositteli minulle sadeveden keräystä vesirosvolla suoraan syöksytorvesta. Vesirosvon kyljessä on liitin Ø19 mm puutarhaletkulle . Sadeveden keräysastia voi olla kaukanakin vesirosvosta, kunhan astian pinta on alempana kuin vesirosvo, jotta vesi pääsee virtaamaan.

Vesirosvon kyljessä on liitin Ø19 mm puutarhaletkulle.
Vesirosvon kyljessä on liitin Ø19 mm puutarhaletkulle.
Yritysvierailu Oraksen hanatehtaalla

Yritysvierailu Oraksen hanatehtaalla

Minulla oli ilo päästä yritysvierailulle Oraksen tehtaalle. Tämä yritysvierailu oli vaikuttava. Etukäteen olin ajatellut, että pääsen näkemään hanojen kokoamista, mutta tosiasiassa näin koko tuotantoketjun aina hanarungon messinkiosien valamisesta ja hanan muoviosien valmistuksesta lähtien. Yli yllätys, että kaikki tapahtuu yhdessä ja samassa paikassa Raumalla.

Oras on loistava esimerkki siitä, miten moderni teknologia ja vihreät arvot sulautuva yhteen. Ekologisuus ja veden säästäminen ovat Oraksen toiminnan ydin. Jo 70-luvulla yritys toi markkinoille vipuhanan, joka mahdollisti veden ja energian säästön perinteisiin hanoihin nähden. 1990-luvun alussa Oras esitteli mikroprosessori-ohjatut kosketusvapaat hanat ja tällä hetkellä yritys onkin kosketusvapaiden hanojen markkinajohtaja.

Museokuva
Ensimmäisiä mikroprosessori-ohjattuja kosketusvapaita hanoja 1990-luvulta.

 

Kunnianhimo kehittää teknologisesti kehittyneitä ja vettä säästäviä ratkaisuja on muodostunut Oraksen toiminnan ytimeksi. Käyttäjäystävällisyys ja nykyaikainen muotoilu yhdistyvät hienosti ekologisuuteen.

 

Oras kierrättää

Oraksen tavoitteena on minimoida ympäristöhaitat koko tuotteen elinkaaren ajan. Yksi yrityksen periaate on kaikkien materiaalien kierrätys.

Hanojen pääraaka-aine on messinki, jota voidaan kierrättää.  Tehtaalla hanarunkojen valujäännös, ja mahdollisesti epämuotoisen hanarungot, sulatetaan ja käytetään uudelleen. Kotonakin kannattaa muistaa, että käytöstä poistettu hana kelpaa metallinkeräyspisteeseen. Myös hanojenmuoviosat ovat pääosin kierrätyskelpoista lämpömuovia.

 

Hanaideoita showroomista

Yritysvierailun lopuksi pääsin käymään hanojen showroomissa. Vaikuttuneena kaikesta tuotannossa näkemästäni, enää ei tarvinnut miettiä hanan merkkiä – nyt pääsin fiilistelemään hanamalleilla.

Valinnat tulevaan kotiini:

PesuallashanaMolempiin vessoihin Oras Cubista Pesuallashana käsisuihkulla ♥ Cubista-sarja on sopivan yksinkertainen ja moderni makuuni.

keittiohanaKeittiöön Cubista  Keittiöhana  ♥ Olin ajatellut keittiöön kosketusvapaata hanaa, mutta lopulta Cubista keittiöhanan malli miellytti eniten.

 

 

suihkuPesuhuoneeseen Optima Sadesuihkuhana ♥ Optimassa on kaikki mitä halusin: sadesuihku, tavallinen suihku ja vielä juoksuputki löylykiulun ja siivousämpärin täyttöä helpottamaan.

Takkaan ensimmäiset tulet

Takkaan ensimmäiset tulet

Onpa jännää, tänään sain laittaa takkaan ensimmäiset herättelytulet.

Koska takkaa käytetään pääasiallisena lämmönlähteenä, halusin panostaa takan laatuun. Vaikka laattapintainen takka on arvokkaampi, se on myös helpompi pitää puhtaana ja toivottavasti säilyy kovassa käytössä parempana.

Riittävän suuri tulipesä takaa helpon lämmityksen. Tulikiven Jalanti –takan tulipesä on niin suuri, että sinne sopii jopa normaaleja klapeja isommat puut. Tulipesässä on vakiona paikat ritilälle, jolla voi hauduttaa ruokaa. Takassa on myös leivinuuni, johon mahtuu isommankin porukan joululaatikot kypsymään. Ensi talvena takassa kypsyvät niin uunipuuro, hernekeitto kuin karjalanpaistikin.

Jäspi Ekowatti on hybridivaraaja, johon vesitakan lämmittämä vesi ohjataan.
Jäspi Ekowatti on hybridivaraaja, johon vesitakan lämmittämä vesi ohjataan.

Tässä takassa on myös Tulikivi Green W10 –lämmitysjärjestelmä. Vesi lämpiää takan vaipassa, josta se ohjataan hybridivaraajaan. Ecowatti-hybridivaraaja  on suunniteltu hyödyntämään ulkopuolista energialähdettä, kuten takkaa, ja se ottaa automaattisesti avuksi sähkövastukset, jos lämmitysteho ei muuten riitä.

Takalta on jo viety kupariputket kodinhoitohuoneeseen, jossa Ekowatti on. Kunhan vielä putkari ehtii liittää putket varaajaan, voi takkaa alkaa käyttää lämmitykseen.

Kun talo on tehty pitkästä tavarasta paikanpäällä, polttopuuta taitaa riittää ensimmäiseksi vuodeksi omasta takaa.

Takka

  • Tulikivi Jalanti
  • valkoinen vaakalaattapinta
  • takan paino n. 1 600 kg
  • tulipesän koko 410×540 mm
  • leivinuuni
  • Tulikivi Green W10 –lämmitysjärjestelmä
Takan muuraus alkoi tästä. Takan rungon sisällä näkyy korvausilmaventtiili.
Takan muuraus alkoi tästä. Takan rungon sisällä näkyy korvausilmakanava.

 

Aikaisempia takkaan liittyviä kirjoituksiani:

Takan hormin asennus

Korvausilma takalle

Vesitakka – varaava vai takkasydän

 

 

 

Savivalu välipohjaan

Savivalu välipohjaan

Nykyisessä rakennustavassa ole yhtä ja oikeaa tapaa toteuttaa välipohjan lattialämmitystä. Jotenkinhan lattialämmitysputket pitää peittää ja mielellään materiaalilla, joka johtaa hyvin lämpöä. Kuulin Dynaamiset rakenteet ry:n Juho Laaksoselta, että savi olisi ekologinen ja ominaisuuksiltaan loistava materiaali tähän tarkoitukseen. Koska Juho on vakuuttanut minut asiantuntemuksellaan jo aiemmin, en epäröinyt hetkeäkään tätä vaihtoehtoa.

Lattiavalun aikana minulle selvisi, että tässä ollaan tekemässä luultavasti Suomen ensimmäistä välipohjavalua savesta – huikeaa!

  1. Välipohja toteutettiin filmivanerilla, johon lattialämmitysputket kiinnitettiin.
  2. Ensimmäisessä vaiheessa lattiaan liipattiin sen verran reilu kerros savea, että 12 mm lämmitysputket kiinnikkeineen jäivät saven alle.
  3. Savi kutistuu kuivuessaan ja lattialämmitysputkien kohdalle muodostui kauttaaltaan halkeamia (normaali ilmiö).
  4. Saven kuivuminen oli hieman odotettua hitaampaa ja seuraava kerros savea päästiin tasoittamaan pintaan viikon kuluttua.
  5. Harkeamat kostutettiin, jotta savi pehmeni uudelleen.
  6. Uusi savikerros hierottiin tiiviisti pintaan ja se painui myös halkeamiin.

Videolta näet työvaiheet:

Savimateriaalin valinnasta pääset lukemaan tästä.

Erityiskiitos kuuluu Juho-taikuri-saviselle  🙂

 

Piippu takalle

Piippu takalle

Nyt, kun lattia on valettu, mutta yläpohjaa ei ole vielä paperoitu – tai etenkään koolattu – oli aika asentaa piippu.

Halusin varmistua takan ja piipun yhteensopivuudesta, niinpä tilasin molemmat samasta paikasta. Tulikiven kautta ostin asennettuna valmispiipun.

OnPiippu tuotiin kokonaisena rakennustyömaalle ja se nostettiin paikalleen katon läpi. Piipun paino on noin 100 kg metrillä ja kun pituutta on 7 metriä, on nosto vaikuttava näky. Aikaa asennukseen kului kaikkiaan vain noin kaksi tuntia.

Tätä 3-kerrosrakenteista ja saumatonta  OnPiippua on kehuttu markkinoiden paloturvallisimmaksi savuhormistoksi. Se  on CE-merkitty, joten taas saatiin yksi todistus rakennuttajan CE-arkistoon.

Piippu on näkyviltä osin jo valmiiksi pinnoitettu ja muutenkin täysin käyttövalmis. Koska korvausilma on tuotu alapohjassa takan alle, ei piipussa tarvittu korvausilmahormia. Sellaisiakin olisi ollut tarjolla.

 

OnPiippu tuodaan kokonaisena työmaalle ja se nostetaan katon läpi paikoilleen.
OnPiippu tuodaan kokonaisena työmaalle ja se nostetaan katon läpi paikoilleen. Ulkoverhous valmistuu Anssin käsissä.

 

Tällä viikolla taloon on myös nakuteltu ulkovuorta ja saatiinpa ikkunapellitkin paikoilleen. Ulkovuoripaneeli on viime kesän asuntomessuilta bongattu jykevä UYW 28×195. Ja ainakin omaa silmää se miellyttää kovasti. Ikkunapellit ovat paikallisen peltisepän työstämät ja materiaali niissä on sinkitty pelti. Tällaisia en ole yhdessäkään uudessa talossa nähnyt, mutta jostain syystä tällaiset oli pakko saada. Mitä tykkäät?

Paikallinen peltiseppä teki toiveideni mukaan ikkunapellit sinkitystä pellistä.
Paikallinen peltiseppä teki toiveideni mukaan ikkunapellit sinkitystä pellistä.

 

Lattiavalu tehty

Lattiavalu tehty

Viime päivät ovat kuluneet timpurilla ja putkiasentajalla lattiavalua valmistellessa. Murskeeseen upotettiin viemärilinjat ja lattiaeristeeseen vesijohdot. Tässä vaiheessa on tuntunut erittäin hyvältä, että pesutilat ja keittiö ovat kootusti pienellä alalla ja putkivetojen määrä on pysynyt kohtuullisena.

Eristeiden päälle ladottiin raudoitusverkot ja niihin kiinnitettiin lattialämmitysputket. Takalle ja kantaville väliseinille tehtiin valuun erilliset anturat.

Itse valu sujui ammattilaisilta rivakasti. Nyt odotellaan hetki kuivumista ja seuraavaksi voi alkaa suunnitella väliseiniä ja yläpohjan paperointia.

Korvausilma takalle

Korvausilma takalle

Uskon, että moni uuden talon omistaja tuskailee takan huonoa vetoa. Syy siihen ei ole takassa vaan puutteellisessa korvausilmassa.

Tuli vaatii happea ja useimmissa tapauksissa palaessaan takka ottaa hapekasta ilmaa asuinhuoneesta. Koska talot ovat tiiviitä, korvausilmaa on hankala saada, ja siksi tuli tuntuu palavan kituliaasti tai savua saattaa pöllähtää asuintiloihin, kun takan luukkuja auotaan. Koneellisen ilmanvaihdon takkakytkin on tehty osaltaan helpottamaan takan sytytystä, kun takan ei tarvitse kilpailla ilmanvaihdon alipaineen kanssa.

Sain kuulla varoituksia siitä, kuinka painovoimaiselle ilmanvaihdolle suunnitellut asuintilat olisivat vetoisan tuntuisia takan lämmityksen ajan, koska takka tulisi vetämään korvausilmaventtiileiden kautta kylmää ulkoilmaa huoneisiin.

Korvausilma piipun kautta tai suoraan takan alle

Selvittelin erilaisia mahdollisuuksia tuoda korvausilma hallitusti takalle ilman, että se aiheuttaa vedontunnetta. Vaihtoehtoja on kaksi. Palamiseen tarvittava ilma voidaan tuoda piipussa kulkevan korvausilmakanavan kautta tai se voidaan tuoda suoraan takan alle. Takan alle tuotava korvausilma on luonnollisesti suunniteltava hyvissä ajoin ja toteutettava jo perustusten noustessa.

Saneerauskohteessa hormi, josta saadaan tuotua myös korvausilma, on ehdottoman kätevä.

Olen valinnut taloon Tulikiven Jalanti takkaleivinuunin  vesitakkaominaisuudella. Vesitakkojen eroja pohdin aikaisemmin täällä. Lähes kaikkiin Tulikiven tulisijoihin on mahdollista tuoda paloilma suoraan ulkoa ja valitsemassani takkaleivinuunissa on vakiona paikka paloilman tuonnille. Loistavaa!

Tällainen 160 mm putki haudattiin perustuksiin lattiavalun alle ja ulos sokkelin viereen tulee tuuletuspaalu, jonka kautta paloilma johdetaan korvausilmakanavaan.
Tällainen 160 mm putki haudattiin perustuksiin lattiavalun alle ja ulos sokkelin viereen tulee tuuletuspaalu, jonka kautta paloilma johdetaan korvausilmakanavaan.

 

Korvausilmaputki on nyt tuotu perustusten läpi takan alle odottamaan lattiavalua.
Korvausilmaputki on nyt tuotu perustusten läpi takan alle odottamaan lattiavalua.

Kun paloilma liikkuu hallitusti omassa kanavassaan, ilmaa tulee juuri oikea määrä tulisijan tarpeisiin. Ylimääräistä ulkoilmaa ei pääse huoneistoon, ikkunoita ei tarvitse avata eikä vedon tunnetta synny. Talven aikana pääsemme jo testaamaan toimiiko paloilman tuonti käytännössä samalla tavalla kuin suunnitelmissa.

 

Hyvä vai paha energiatodistus

Hyvä vai paha energiatodistus

Vuoden  2008 jälkeen energiatodistus on ollut pakko teettää omakotitaloon jo rakentamisvaiheessa. Miksi? Haluan uskoa, että päättäjillä on ollut hyvä tahto ja aikomus vähentää hiilidioksidipäästöjä ja tehdä rakennuksista ekologisempia.

Energiatodistuksen pitäisi kertoa kuinka energiatehokas talo laskennallisesti on. Tähän laskennalliseen energiatehokkuuteen vaikuttavat esimerkiksi talon lämmitysmuoto, eristysten paksuus, ilmanvaihto ja ikkunoiden koko. Valitettavasti energiatodistus ei kerro paljonko talo todellisuudessa kuluttaa energiaa.

Energiatodistus murskasi myös minun haaveeni täysin painovoimaisesti toteutetusta ilmanvaihdosta. Ikkunatuuletusta energiatodistus ei noteeraa ja oletusilman lämmön talteenoton vertailuluvut ovat sellaiset, että vain lämmön talteenotolla päästään tavoitteisiin. Epäilen, että ilmanvaihtokonebisnes on ollut vahvasti mukana vaikuttamassa E-luvun laskentakertoimiin.

Tosiasiassa koneellinen ilmanvaihto kuluttaa keskimäärin aivan yhtä paljon energiaa kuin painovoimainen ilmanvaihto. Mutta E-luku ei huomioi ilmanvaihtokoneiden kuluttamaa energiaa.

Energiatodistukseen liittyy myös muita epäkohtia. Vallitseva rakennuskulttuuri keskittyy pelkästään käytönaikaiseen energiatehokkuuteen. Mikään mittari ei huomioi rakennuksen ympäristötehokkuutta. Eli kuinka paljon tietyn U-arvon tai E-luvun saavuttamiseksi on tuotettu hiilidioksidipäästöjä ja kulutettu uusiutumattomia luonnonvaroja.  Saati että kukaan loisi ajatusta rakennuksen purkuvaiheeseen: miten rakennus on kierrätettävissä tai palautettavissa luonnon kiertokulkuun elinkaarensa lopulla.

Uskon, että jos palaisimme askeleen tai kaksi taaksepäin, olisi suomalainen rakennuskanta tulevaisuudessa terveempää ja luonnonvarojen kulutus merkittävästi pienempää.

Nykyrakentamisen epäkohtia on tuotu esiin kansalaisaloitteessa. Aloitteen sisältöön on kattavasti tiivistetty kaikki ongelmakohdat. Kävin kannattamassa aloitetta.

Kansalaisaloite: Terve ja kestävä rakentaminen jälleen mahdolliseksi

Vesitakka – varaava vai takkasydän

Vesitakka – varaava vai takkasydän

Vesitakka on kiinnostava lämmönlähde, koska sillä pystytään siirtämään puunpoltossa saatavaa lämpöenergiaa veteen.

Vesitakka sopii aktiiviselle puulämmittäjälle. Vesitakan lämmitysteho riittää lähes koko talveksi, mutta sähköllä voi tehdä tarvittavaa lisäenergiaa kylmimpinä päivinä ja silloin, jos takkaa ei lämmitetä. Aurinkoenergia tukee järjestelmää hyvin, koska lämmityskausi loppuu, kun aurinko alkaa paistaa.

Vesitakkoja on olemassa kahta eri tyyppiä: kamiinamaisia eli takkasydämellä varustettuja ja varaavia eli vesikiertoisia vesitakkoja.

Takkasydämellä varustetusta vesitakasta lämmitysteho otetaan suoraan liekistä. Siksi teho on suuri ja järjestelmällä voidaan tuottaa myös lämmintä käyttövettä. Koska lämmitys tapahtuu nopeasti kuumaksi, järjestelmä vaatii suuren varaajan (noin. 500–2000 litraa riippuen takkasydämen vesilämmitystehosta). Lisäksi tarvitaan painevedellä toimiva hätäjäähdytysjärjestelmä. Takkasydänjärjestelmässä on lämpötilakytkin, joka avaa venttiilin ylilämpötilanteessa ja päästää kylmän veden takkasydämen vesijärjestelmän erilliseen lämmönsiirtimeen ja pitää järjestelmän alle kiehumispisteessä. Tämä vaatii aina paineellisen veden sähkökatkonkin ajan.

Takkasydämellä varastetussa mallissa jäi itseäni harmittamaan, että tulisijassa ei voi laittaa ruokaa. Puurojen, laatikoiden ja patojen haudutus varaavassa tulisijassa lämmityksen ohella lisää takan käyttöarvoa.

Tulikiven varaava vesitakka
Tulikiven varaava vesitakka

Varaavissa vesitakoissa asennetaan vesiputket takan sisärungon ympärille. Takassa vesi lämpiää putkissa, joista se ohjataan varaajaan. Vesi ei lämpene niin kuumaksi kuin takkasydämellisessä vesitakassa, mutta se lämpiää vielä pitkään puunpolton lopettamisen jälkeenkin, koska takka varaa lämpöä itseensä. Tästä syystä varaajan koko voi olla pienempi (220‒500 litraa). Varaavien tulisijojen vesitakkaominaisuus on ensisijaisesti lämmityskäyttöön ja vasta toissijaisesti käyttöveden lämmitykseen. Talviaikaan noin puolet käyttövedestä voidaan lämmittää vesikiertoisella takalla.

Vesikiertoinen järjestelmä on passiivisesti turvallinen eli siinä ei tarvita erillisiä jäähdytysjärjestelmiä. Koska vesitilavuus on pieni, noin pari litraa, ja lämmitysteho matala, 1‒3 kW, voi uunin lämmönsiirrin hallitusti höyrystyä ja tyhjentyä. Järjestelmän paisuntasäiliö ottaa ylimääräisen veden vastaan ja palauttaa sen häiriön jälkeen järjestelmään automaattisesti. Järjestelmä toimii täysin samalla tavalla kuin aurinkokeräinjärjestelmät. Sähkökatkon tullessa ei ylimääräisiä toimenpiteitä tarvita.

Varaavalla vesitakalla voi lämmittää myös viileinä kesäpäivinä, koska takka ei tuota niin paljon säteilylämpöä vaan noin 40 prosenttia lämpöenergiasta varastoituu veteen.

Molemmissa järjestelmissä vain poltetulla puumäärällä ja tuotteen hyötysuhteella on merkitystä lämpöenergian tuottoon. Molemmilla takkamalleilla saadaan lämpöenergiaa noin 1000 kWh/pinomotti sekapuuta, kun tulisijan hyötysuhde on noin 80 prosenttia.

WP-Backgrounds Lite by InoPlugs Web Design and Juwelier Schönmann 1010 Wien